Kalansilmäkaupoilla

Teknisiä laitteita hankkiessani en koskaan tee heräteostoksia, vaan perehdyn hankintaan huolellisesti. Se on oma reseptini hyviin ostoksiin. Tällä kertaa kävi kuitenkin toisin. Onneksi tarinan loppu on onnellinen: ensikokemukset heräteostoksesta ovat oikein positiivisia.

Lähes vuosi sitten kollegoilta saamani Superkuvan lahjakortti piti alun perin käyttää johonkin huolellisesti harkittuun ostokseen. Tietysti. Nyt huomaan kuitenkin olevani minikokoisen järjestelmäkameran ja kahden objektiivin omistaja. Ihan kuin niitä molempia ei olisi jo tarpeeksi - ja ihan kuin olisin joskus harkinnut tuollaisen hankkimista.

Kamera on Micro Four Thirds -järjestelmää edustava Olympus PEN E-PL1. Kyseessä on jo yli kaksi vuotta vanha malli, joten se sopii hintansa puolesta hyvin heräteostokseksi. Kameran mukana tuli väkisin 14-42 mm f3.5-5.6 kittiobjektiivi. Ei siitä sen enempää, sillä se varsinainen ilonaihe on jotain ihan muuta: Samyangin 7,5 mm kalansilmäobjektiivi, jonka kuvakulma on täydet 180 astetta. Ihan huikea linssi, ainakin tuohon hintaan! Katsotaan nyt miten yhteiselo jatkuu ensi-ihastuksen jälkeen, mutta pelkään tilanteen ajautuvan täysikennoiselle 5D:lle sopivan hullutteluobjektiivin etsintään..

Maailma on todellakin erilainen kalansilmän läpi katsottuna! Lisää vääristyksiä tulossa.

Töitä ja keikkaa

Jo blogia perustaessani tiesin päivitystahdin hidastuvan syksyn työkiireiden myötä. Olin oikeassa, osittain. Työkiireiden päälle on tullut lisäksi yllättävän paljon kuvauskeikkaa. Viime blogimerkinnän jälkeen olen kuvannut ristiäisissä, isohkon firman henkilöstöjuhlissa ja tietysti häissä. Näistä mieleenpainuvin keikka taisi olla henkilöstöjuhlat, vaikka ei se ihan uusi aluevaltaus ollutkaan. Juhlat pidettiin syysillan viileydessä perisuomalaisella tanssilavalla. Jatkoa seuraa jo ensi perjantaina, täysin samalla kaavalla.



Seuraavassa kirjoituksessa aion ihmetellä rautaa..

Viimeisiä kesähäitä

Viime viikonloppuna kuvasin iloiset hääjuhlat Vantaalla. Seremoniat pidettiin Pyhän Laurin kirkossa, joka on tänä vuonna tullut erityisen tutuksi. Tämä taisi olla olla neljäs kerta siellä. Kirkon valaistus on kuvauksen kannalta heiman hankala, mutta valotuksen ja valkotasapainon käsisäädöillä siitäkin selviää. Tutun kirkon kohdalla voisi jopa kehua, että kokemus tuo varmuutta. Kirkossa pääsee liikkumaan sujuvasti toimituksen aikana, joten kuvakulmista ei tule puutetta.

Ennen kirkonmenoja otettiin kirkon pihalla iso setti erilaisia potretteja ja tunnelmakuvia. Aurinkoinen sää ei haitannut yhtään, sillä käytin lähes kaikissa kuvissa täytesalamaa. Lopputulokseen olen oikein tyytyväinen.

Samaa metodia käytin myös kokonaan ulkoilmassa pidetyssä hääjuhlassa. Olin ensimmäistä kertaa kuvaamassa tällaisella konseptilla järjestettyjä häitä. Sään suosiessa onnistunut valinta - eikä kuvaamisen kannaltakaan ole valittamista. Ihmiset ovat kovin fiksautuneita siihen, että salamaa käytetään sisällä, eikä koskaan ulkona. Taas sai selittää, miksi minä teen juuri toisinpäin. Kuvausasioista keskustelu on mukavaa, mutta toisaalta, kuvat puhukoon puolestani.

Uusi 70-200-millinen oli ensimmäistä kertaa käytössä hääkeikalla. Tällä kertaa valosta ei ollut puutetta, joten ykkösmallista kehittyneen vakaajan tehoa ei päässyt kokemaan. Ensivaikutelma tarkkuudesta ja tarkennuksen täsmällisyydestä saivat lisävahvistusta: tämä on todella hyvä linssi! Tele-zoomin lisäksi käytin lähinnä kiinteää 24-millistä - yleensä täydellä 1.4 aukolla. Ihan muutamia kuvia varten tuli kameran nokalle laitettua 16-35-millinen ja 24-70-millinen. Linssin jatkuva vaihtaminen ei tietenkään ole mikään itsetarkoitus: kyse ei ole mistään kalustoesittelystä, vaan pyrin aina käyttämään tilanteeseen parhaiten sopivaa lasia.

Päivän saldona oli perinteiset vajaa 800 (onnistunutta) kuvaa. Sen verran kivoja tunnelmia ja kuvakulmia sain tallennettua, että teen niistä lähiaikoina oman gallerian portfolioon. Tässä muutama ennen kirkkoa otettu vähemmän virallinen hääkuva:

Isommat versiot täällä

Yhdestä kuvasta on moneksi

Kuvankäsittelyllä saa ihmeitä aikaan - niin että välillä on itsekin kummissaan. Kuvien muokkaamiseen käytän pääsääntöisesti 64-bittistä Photoshop CS5:sta. Kuvien hallinnointi ja tietyt muut toimenpiteet hoituvat ACDSee Pro 3:lla.

Hääkuvia muokkaan yleensä ainoastaan omaan portfolioon, ja lisäksi teen muutamasta hääpotretista erilaisia versioita kiitoskorttia ym. varten. Muokkauksessa olen viime aikoina käyttänyt melko paljon eräänlaista vintage-tyyliä. Moinen villitys unohtunee aikanaan, mutta ainakin vielä se miellyttää omaa silmää.

Valitsin viimeisimmistä hääpareista yhdet kuvat, ja kokosin niistä käsiteltyjen kuvien gallerian. Kuvia selaillessa huomaa nopeasti samojen tyylien toistuvan. Ehkä se on sitten se mun tyyli - ja toivottavasti muillekin mieleinen.

Gladiaattoreita etsimessä

Tänään kuvasin siskoni miehen, Masan, voitokasta jenkkifudismatsia Porvoossa. Linssinä käytin pelkästään suosikkiani Canon EF 70-200 2.8 L IS USM II:sta, Canonin Extender EF 2x II:lla täydennettynä. Telejatkeen avulla linssin polttovälialue muuttuu 140-400 milliseksi, mikä sopii mainiosti laajan kentän laidalta kuvaamiseen. Jatke syö valovoimaa kahden aukon verran, mutta onhan f5.6 vielä ihan ok 400-milliselle. Linssin huippuluokkaa olevat tarkennus ja piirto kärsivät yllättävän vähän jatkeesta. Saman havaitsin jo aiemmin linssin I-versiolla.

Joka tapauksessa jatke on mainio kaveri 70-200 milliselle. Omani olen hankkinut aikanaan käyttynä, muistaakseni noin 250 eurolla. Uudempi III-versio näyttäisi maksavan halvimmillaankin 499€, mikä on mielestäni jo hieman liikaa - ainakin jos jatke on yhtä harvoin käytössä kuin minulla.

Isommat versiot kuvista täällä

Turhaa säätöä?

Parin viime päivän aikana olen päivittänyt portfoliooni kolmet häät. Huh. Kevyt kuvankäsittely on kivaa ajanviihdettä, mutta tuollainen vajaan 2000 kuvan supistaminen ja vääntäminen edustavaksi otokseksi käy melkein jo työstä.

Miksi valmiita kuvia pitää vielä käsitellä? Hyvä kysymys - ainakin kuvaustyylini huomioiden. Kuvatessani pyrin tekemään mahdollisimman valmista tavaraa. Erityisesti rajauksen osalta olen sitä mieltä, että taiteilija tekee teoksena kuvaushetkellä, eikä sen korjaamiseen pitäisi olla tarvetta jälkikäteen. Yleensä, siis.

Portfolio on kuitenkin näyttämö jossa pitää ilmeisesti panna parastaan. Ja kun oma kuvausfilosofiani perustuu pitkälti teknisen täydellisyyden tavoitteluun, niin pakkohan niitä hyviäkin kuvia on säätää paremmiksi.

Nykyään yleisin syy valokuvien jälkikäsittelyyn lienee niiden virheellinen valkotasapaino. Itselleni se ei yleensä ole ongelma, sillä vaikeissa valaistusolosuhteissa säädän valkotasapainon käsin mahdollisimman hyvin kohdalleen. Tätä helpottaa merkittävästi uusien järjestelmäkameroiden Live View ominaisuus: säädöt saa kohdalleen lcd-näytön perusteella ennen kuvan ottamista.

Itselläni suurin syy jäkikäsittelyyn on löytää kuvasta esiiin kaikki kennolle tallentuneet sävyt. Kamera, ainakin oma Canon 5D mk II, prosessoi kuvaa yllättävän viisaasti, mutta paljon sävyeroja sisältävissä otoksissa sen näkemystä on helppo kritisoida. Alla oleva esimerkkikuva kertoo saman asian viisaammin kuin sanani:

..eli vaikka välillä säätäminen turhauttaa, niin ei se ehkä sittenkään ihan turhaa työtä ole. On kuitenkin syytä korostaa, että nyt puhutaan pelkästä valotuksen korjaamisesta. Palaan muuhun kuvankäsittelyyn tarkemmin lähiaikoina. Tosin, blogi jäänee huomattavasti vähemmälle huomiolle viikon päästä päätyvän loman jälkeen..

Google helpottaa elämää

Hääkuvaus kannattaa varata ajoissa - erityisesti jos juhlat ajoittuvat sesonkiaikaan eli kesäkuukausiin. Varauskalenteriini on jo nyt tullut muutama merkintä ensi kesälle. Aina ei ajoissa oleminenkaan riitä: Viime aikoina on muutamalla hääparilla käynyt huono tuuri kun ehdotettu päivä onkin jo ollut buukattu. Parhaalle päivälle olisi jälleen ollut tarjolla kolmet häät!

Lisäsin nyt kotisivuilleni kalenterin josta voi tarkistaa ajan tasalla olevan varaustilanteen. Homma hoitui hyvin pienellä vaivalla, Google kalenterin avulla. Oman kalenterin julkinen jakaminen on tietysti hieman arveluttavaa, joten en aio merkitä tuohon kalenteriin muita kuin kuvauskeikkoja. Pikaisen tutustumisen perusteella suosittelen tutustumaan tähänkin hinta/laatu-suhteeltaan erinomaiseen (ilmaiseen) Google-tuotteeseen.

ps. Blogistakin taisi nyt tulla julkinen kun lisäsin linkin kotisivuille

USB 3.0 - kun aika on kortilla

Uusien kameroiden tuottamat kuvatiedostot ovat todella isoja - joskus ongelmaksi asti. Esimerkiksi Canon 5D Mark II:n kuvien koko on tyypillisesti jpg:nä n. 6.5Mb ja vastaavasti RAW:na n. 26Mb. Korkean ISO-herkkyyden ja pienen aukon yhteisvaikutuksena syntyy joskus vieläkin suurempia tiedostoja. Alla oleva kuvapari kertokoon tästä:

Canon EF 16-35 2.8 L @ 16mm

f9.1, ISO25600

alkuperäinen kuva 14,8 Mb

Canon EF 16-35 2.8 L @ 16mm

f2.8 ISO4000 (joka sekin todella korkea herkkyys - pienemmällä herkkyydellä lyhyt terävyysalue laskisi tiedostokoon 4-5 Megaan)

alkuperäinen kuva 7,1 Mb

..mutta asiaan. Isojen kuvatiedostojen siirtäminen tietokoneelle on vienyt tähän saakka todella paljon aikaa. Todellinen ongelma tämä on hääjuhlissa, joissa esitän ottamiani kuvia heti tuoreeltaan hääväelle: Kuvien siirtymistä odotellessa voi pahimmillaan menettää tärkeitä kuvaushetkiä. Ja keikan jälkeenkin on ollut tuskaista odotella tuloen näkemistä lähes puolen tunnin ajan. Pullonkaulana on ainakin itselläni ollut kortinlukijoiden, ja erityisesti niiden käyttämän USB 2.0 -väylän hitaus. Uusimmissa tietokoneissa on onneksi yleistynyt USB 3.0, jolla päästään aivan eri luokan nopeuksiin. Olen jo aiemmin hankkinut varmuuskopiointia varten 3.0-yhteensopivan ulkoisen kiintolevyn. Nyt oli aika päivittää myös kortinlukija kolmosversioon.

USB 3.0 kortinlukijoiden tarjonta on toistaiseksi ollut todella heikkoa. Verkkokaupassa on jonkin aikaa ollut tarjolla pari vaihtoehtoa. Molemmat ovat tosin olleet koko ajan loppuunmyytyjä. Nyt Pretecin varastosaldo näytti yhtä, joten eikun tilaamaan. Tilaus saapui Verkkokaupan täsmällisyydellä yhden työpäivän viiveellä, ja erittäin kohtuullisella kahden euron postimaksulla. Nopeustesteihin pääsin kuitenkin vasta kun emolevyn BIOS oli saanut uuden päivityksen (ei siitä sen enempää..).

Testiin osallistui käytännössä kolmea sukupolvea edustavat CompactFlash muistikortit:

• Sandisk Extreme IV 4Gb (45Mb/s)
• Transcend 32 Gb (133x)
• Transcend 16Gb (133x)
• Transcend 8Mb (120x)
• Intron 4 Gb (80x)

Verrokkilaitteena uudelle Pretecille toimi Fujtechin perusmalli (linkissä uudempi versio).

Kuvatessa tärkeintä on tietysti kirjoitusnopeus. Siinä laadukas (lue: kallis) Sandisk oli ylivoimainen: Gigan verran kuvatiedostoja siirtyi koneelta kortille 40 sekunnissa. Kaikilla Transcendeilla samaan meni aikaa ~1,25 min. Hitain oli odotetusti vanha 80x kortti, jolla kesti peräti 2,20 min. Kuvatessa pullonkaulana on kuitenkin enemmänkin kameran puskurimuistin koko ja nopeus, joten tältä osin testitulokset voi jättää omaan painoonsa. Kyllä noilla Transcendeilläkin pärjää ;)

Lukunopeuksia vertailin molemmilla lukijoilla:

	USB 2.0	USB 3.0
Sandisk Extreme IV	60 s	27 s
Transcend 120x/133x	60 s	27 s
Intron 80x	91 s	91 s

Johtopäätökset jätän lukijoille :)

Kokeilin uutta USB 3.0 lukijaa myös USB 2.0 väylään kytkettynä, ja nopeusero on siinäkin merkittävä. Tämä oli tärkeä tieto, sillä häissä käytän kuvien näyttämiseen 27" iMacia jossa on valitettavasti vain USB 2.0 väylä.

Seuraavaa blogikirjoitusta odotellessa saattaa eräskin bitti siirtyä ties mitä väyliä pitkin.

edit: Aaaargh! En enää muistanutkaan millaista taistelua sivujen tekeminen on näillä editoreilla - ainakin Frontpageen tottuneelle..

Tästä lähtien

..kirjoittelen tänne enemmän tai vähemmän satunnaisesti kaikesta mikä liittyy enemmän tai vähemmän valokuvaukseen. Eniten esillä tulee todennäköisesti olemaan hääkuvaus, sillä kaikista kuvistani puolet taitaa nykyään syntyä hääkuvauskeikoilla. Tunnelmien ja kuvakulmien lisäksi olen erityisen kiinnostunut valokuvaukseen liittyvästä tekniikasta. Oikeastaan koko innostus bloggaamiseen lähti uusimmasta laitehankinnasta. Siitä lisää ensimmäisessä oikeassa blogikirjoituksessa.