Mk III koetuksella

Uusi kamerarunkoni (Canon EOS 5D mk III) on ikäänsä suhteutettuna ehtinyt nähdä jo paljon: työmatkan Hollannissa, yleisurheilun EM-kisat ja kahdet häät. Kamera on siten tullut tutuksi hyvin erilaisissa käyttötarkoituksissa. Automaattitarkennuksen laajat säätömahdollisuudet ovat vielä hieman hämärän peitossa, mutta muuten suhteemme on oikein tuttavallinen. Mutta kannattiko suurehko satsaus? Ehdottomasti. Ainakin tekniikasta kiinnostuneelle kamerassa on paljon uusia hienouksia, jotka ovat oikeasti hyödyllisiä. Listaan tässä keskeisimmät parannukset edeltäjään verrattuna.

1. Tarkennus on yksinkertaisesti erittäin hyvä. Se on nopea, ja mikä parasta, se toimii hienosti myös pimeässä. Säätömahdollisuuksia on pääasiallista käyttötarkoitusta ajatellen enemmän kuin riittävästi.

2. Kuvanlaatu suurilla herkkyyksillä on hämmästyttävän hyvä. Kun mk II:lla ISO6400 oli kelvollinen vain hätätapauksissa, tekee tämä siistiä jälkeä vielä ISO12800:lla, ja sitäkin korkeammat herkkyydet ovat  käyttökelpoisia. Vähäkohinaisen kennon lisäksi kamerassa on tehokas ohjelmallinen kohinanpoisto. Oletusasetuksin se toimii ehkä hieman liiankin tehokkaasti, mutta säätövaraahan on.

3. Suuri ja kirkas etsinkuva näyttää hyvältä ja saattaa jopa säästää silmiä. Huono ei ole edeltäjänkään etsin, mutta tästä on jo vaikea pistää paremmaksi.

4. LCD-näyttö on kasvanut entisestään, ja sen kuvasuhde on nyt sama kuin kameran kuvissa (3:2). Hyvälaatuinen näyttö helpottaa kuvien tarkastelua kamerassa - ja näyttää hyvältä myös uusia monipuolisia valikoita selatessa.

5. RAW-kuvien käsittely kamerassa on mainio ominaisuus, ainakin minulle. Vaikka kuvankäsittely on vähintään yhtä mukavaa kuin itse kuvaaminen, pyrin aina ottamaan sellaisia kuvia, ettei niille tarvitse jälkikäteen tehdä mitään säätöjä. Poikkeuksen muodostavat toki hääpotrettien parhaimmisto ja portfoliokuvat, jotka käsittelen aina huolellisesti Photoshopilla (ACR + CS5). Otan aina kuvat sekä RAW- että jpg-muodossa, jotta kuva olisi mahdollisimman hyvin  pelastettavissa jos esim. valkotasapaino on mennyt pieleen. Nyt tuon operaation voi tehdä helposti ja nopeasti jo kamerassa. Oikeasti hyödyllinen juttu tämäkin.

6. ISO-herkkyyden automaattisäätöä en ole mk II:ssa käyttänyt koskaan. Ominaisuutta on nyt kehitetty siten, että pisimmän käytettävän suljinajan ja herkkyysskaalan voi itse määritellä. Tämä pieni mutta merkittävä uudistus helpottaa kummasti hääkuvaajan elämää.

7. Suljinäänen vaimennus on mainio ominaisuus kirkossa kuvattaessa. Ja onhan se ihan tavallinenkin suljinääni paljon miellyttävämpi kuin edeltäjässä :)

8. Kaksi muistikorttipaikkaa (CF + SD) ei vielä ole osoittanut hyödyllisyyttään, mutta tiedän jo monta mahdollista käyttökohdetta tällekin edistyneelle ominaisuudelle. Pääasiallisena tallennusmediana tulen joka  tapauksessa käyttämään jatkossakin isoja ja nopeita Compact Flash -kortteja.

Eikä tässä vielä kaikki. Kamerassa on paljon isoja ja pienempiä ominaisuuksia, joilla sen hankintaa voi perustella. Osa ominaisuuksista on uusia, osa edeltäjästä kehittyneitä. Yhtä kaikki, hyvä ostos.
Varustelukierre ei kuitenkaan ota laantuakseen, sillä nyt pitäisi hommata nopeampi muistikortti. Uutuus tikkaa kuvaa jo sellaisella vauhdilla, että muutaman vuoden vanha, hyvin palvellut 32GB Transcend muodostuu nyt pullonkaulaksi. Kortin nimellinen 133x "nopeus" tuntuu jo numeroinakin paljon hitaammalta kuin uudet 600x kortit ;) Tällä hetkellä mielenkiinto on kohdistunut saman valmistajan 64GB 400x-nopeuksiseen korttiin. Saksasta sen saisi muutaman kympin halvemmalla kuin kotimaisista verkkokaupoista. Todennäköisesti kävelen kuitenkin Verkkokauppaan, ja nappaan kortin suoraan hyllystä.

Alla oleva kuvasarja on otettu yleisurheilun EM-kisoissa. Varsinaisena kuvauskohteena olivat ensisijaisesti turvajärjestelyt, mutta pitihän uutuuden ominaisuuksia kokeilla nopeasti liikkuviin kohteisiinkin. Kuvasarja tallentui RAW- ja jpg-muodossa, mikä saattoi hidastaa kuvaustaajuutta jonkin verran. Enkä ole ihan varma, pysyikö laukaisin pohjassa koko ilmalennon ajan. Joka tapauksessa, ihan riittävän nopea sarjakuvaus :)

Joulu keskellä alkukesää

Tänään on hyvä syy päivittää blogia pitkästä aikaa. Tarkalleen kolme kuukautta sitten tilaamani Canon EOS 5D Mark III saapui viimeinkin. Vähän jopa harmittaa ettei uuden hienon kameran "saaminen" ilahduta enempää. Tähän löytyy helposti ainakin kaksi hyvää syytä. Ensinnäkin, pelkästä rungosta joutuu pakollisine lisukkeineen (kahva, remmi ja lisäakku) maksamaan yli 3500 euroa, ja se on paljon. Toiseksi, tuohan on pelkkä työkalu. Iloa on siten odotettavissa vasta onnistuneiden työsuoritteiden kautta.

Ensi lauantaina uutukainen pääsee näyttämään kykynsä ensimmäisissä häissään. Itselleni häät ovatkin jo viidennet tänä vuonna - tai oikeastaan kuudennet, sillä vuosi vaihtui poikkeuksellisesti hääkuvauksen merkeissä. Kuvaaminen on sujunut rutiinilla ja onnistuneesti, vaikka kahdet ensimmäiset juhlat vietettiinkin talven pimeydessä. Uudelta kameralta odotankin eniten helpotusta juuri hämärässä kuvaamiseen.

Enemmän ja vähemmän luotettavien nettilähteiden mukaan ainakin tarkennuksessa ja suurten herkkyyksien kuvanlaadussa pitäisi olla huomattava ero edeltäjään nähden. Totuus on kuitenkin se, ettei tuo laite tee minusta yhtään parempaa kuvaajaa - eikä asiaan vihkiytymätön edes huomaa eroa näiden kahden mallisukupolven kameroissa. Mutta: kenties saan tällä ikuistettua jonkun korvaamattoman otoksen, joka olisi vanhalla työkalulla jäänyt onnistumatta.

Kalansilmäkaupoilla

Teknisiä laitteita hankkiessani en koskaan tee heräteostoksia, vaan perehdyn hankintaan huolellisesti. Se on oma reseptini hyviin ostoksiin. Tällä kertaa kävi kuitenkin toisin. Onneksi tarinan loppu on onnellinen: ensikokemukset heräteostoksesta ovat oikein positiivisia.

Lähes vuosi sitten kollegoilta saamani Superkuvan lahjakortti piti alun perin käyttää johonkin huolellisesti harkittuun ostokseen. Tietysti. Nyt huomaan kuitenkin olevani minikokoisen järjestelmäkameran ja kahden objektiivin omistaja. Ihan kuin niitä molempia ei olisi jo tarpeeksi - ja ihan kuin olisin joskus harkinnut tuollaisen hankkimista.

Kamera on Micro Four Thirds -järjestelmää edustava Olympus PEN E-PL1. Kyseessä on jo yli kaksi vuotta vanha malli, joten se sopii hintansa puolesta hyvin heräteostokseksi. Kameran mukana tuli väkisin 14-42 mm f3.5-5.6 kittiobjektiivi. Ei siitä sen enempää, sillä se varsinainen ilonaihe on jotain ihan muuta: Samyangin 7,5 mm kalansilmäobjektiivi, jonka kuvakulma on täydet 180 astetta. Ihan huikea linssi, ainakin tuohon hintaan! Katsotaan nyt miten yhteiselo jatkuu ensi-ihastuksen jälkeen, mutta pelkään tilanteen ajautuvan täysikennoiselle 5D:lle sopivan hullutteluobjektiivin etsintään..

Maailma on todellakin erilainen kalansilmän läpi katsottuna! Lisää vääristyksiä tulossa.

Töitä ja keikkaa

Jo blogia perustaessani tiesin päivitystahdin hidastuvan syksyn työkiireiden myötä. Olin oikeassa, osittain. Työkiireiden päälle on tullut lisäksi yllättävän paljon kuvauskeikkaa. Viime blogimerkinnän jälkeen olen kuvannut ristiäisissä, isohkon firman henkilöstöjuhlissa ja tietysti häissä. Näistä mieleenpainuvin keikka taisi olla henkilöstöjuhlat, vaikka ei se ihan uusi aluevaltaus ollutkaan. Juhlat pidettiin syysillan viileydessä perisuomalaisella tanssilavalla. Jatkoa seuraa jo ensi perjantaina, täysin samalla kaavalla.



Seuraavassa kirjoituksessa aion ihmetellä rautaa..

Viimeisiä kesähäitä

Viime viikonloppuna kuvasin iloiset hääjuhlat Vantaalla. Seremoniat pidettiin Pyhän Laurin kirkossa, joka on tänä vuonna tullut erityisen tutuksi. Tämä taisi olla olla neljäs kerta siellä. Kirkon valaistus on kuvauksen kannalta heiman hankala, mutta valotuksen ja valkotasapainon käsisäädöillä siitäkin selviää. Tutun kirkon kohdalla voisi jopa kehua, että kokemus tuo varmuutta. Kirkossa pääsee liikkumaan sujuvasti toimituksen aikana, joten kuvakulmista ei tule puutetta.

Ennen kirkonmenoja otettiin kirkon pihalla iso setti erilaisia potretteja ja tunnelmakuvia. Aurinkoinen sää ei haitannut yhtään, sillä käytin lähes kaikissa kuvissa täytesalamaa. Lopputulokseen olen oikein tyytyväinen.

Samaa metodia käytin myös kokonaan ulkoilmassa pidetyssä hääjuhlassa. Olin ensimmäistä kertaa kuvaamassa tällaisella konseptilla järjestettyjä häitä. Sään suosiessa onnistunut valinta - eikä kuvaamisen kannaltakaan ole valittamista. Ihmiset ovat kovin fiksautuneita siihen, että salamaa käytetään sisällä, eikä koskaan ulkona. Taas sai selittää, miksi minä teen juuri toisinpäin. Kuvausasioista keskustelu on mukavaa, mutta toisaalta, kuvat puhukoon puolestani.

Uusi 70-200-millinen oli ensimmäistä kertaa käytössä hääkeikalla. Tällä kertaa valosta ei ollut puutetta, joten ykkösmallista kehittyneen vakaajan tehoa ei päässyt kokemaan. Ensivaikutelma tarkkuudesta ja tarkennuksen täsmällisyydestä saivat lisävahvistusta: tämä on todella hyvä linssi! Tele-zoomin lisäksi käytin lähinnä kiinteää 24-millistä - yleensä täydellä 1.4 aukolla. Ihan muutamia kuvia varten tuli kameran nokalle laitettua 16-35-millinen ja 24-70-millinen. Linssin jatkuva vaihtaminen ei tietenkään ole mikään itsetarkoitus: kyse ei ole mistään kalustoesittelystä, vaan pyrin aina käyttämään tilanteeseen parhaiten sopivaa lasia.

Päivän saldona oli perinteiset vajaa 800 (onnistunutta) kuvaa. Sen verran kivoja tunnelmia ja kuvakulmia sain tallennettua, että teen niistä lähiaikoina oman gallerian portfolioon. Tässä muutama ennen kirkkoa otettu vähemmän virallinen hääkuva:

Isommat versiot täällä

Yhdestä kuvasta on moneksi

Kuvankäsittelyllä saa ihmeitä aikaan - niin että välillä on itsekin kummissaan. Kuvien muokkaamiseen käytän pääsääntöisesti 64-bittistä Photoshop CS5:sta. Kuvien hallinnointi ja tietyt muut toimenpiteet hoituvat ACDSee Pro 3:lla.

Hääkuvia muokkaan yleensä ainoastaan omaan portfolioon, ja lisäksi teen muutamasta hääpotretista erilaisia versioita kiitoskorttia ym. varten. Muokkauksessa olen viime aikoina käyttänyt melko paljon eräänlaista vintage-tyyliä. Moinen villitys unohtunee aikanaan, mutta ainakin vielä se miellyttää omaa silmää.

Valitsin viimeisimmistä hääpareista yhdet kuvat, ja kokosin niistä käsiteltyjen kuvien gallerian. Kuvia selaillessa huomaa nopeasti samojen tyylien toistuvan. Ehkä se on sitten se mun tyyli - ja toivottavasti muillekin mieleinen.

Gladiaattoreita etsimessä

Tänään kuvasin siskoni miehen, Masan, voitokasta jenkkifudismatsia Porvoossa. Linssinä käytin pelkästään suosikkiani Canon EF 70-200 2.8 L IS USM II:sta, Canonin Extender EF 2x II:lla täydennettynä. Telejatkeen avulla linssin polttovälialue muuttuu 140-400 milliseksi, mikä sopii mainiosti laajan kentän laidalta kuvaamiseen. Jatke syö valovoimaa kahden aukon verran, mutta onhan f5.6 vielä ihan ok 400-milliselle. Linssin huippuluokkaa olevat tarkennus ja piirto kärsivät yllättävän vähän jatkeesta. Saman havaitsin jo aiemmin linssin I-versiolla.

Joka tapauksessa jatke on mainio kaveri 70-200 milliselle. Omani olen hankkinut aikanaan käyttynä, muistaakseni noin 250 eurolla. Uudempi III-versio näyttäisi maksavan halvimmillaankin 499€, mikä on mielestäni jo hieman liikaa - ainakin jos jatke on yhtä harvoin käytössä kuin minulla.

Isommat versiot kuvista täällä